Yksinäiset Juha Tapio

Pysäkin luota, korttelin verran, on tuttua niin kaikki tuo
Varjojen alta, varjoista yksin vaellan ovesi luo
Sä tulet mua vastaan ja kuin äiti lastaan
Sä rinnalles tuuditat mua
Mä vajoan hiljaa, vajoan hiljaa
Kaikki jos vois unohtua

Hetkinen sylisi lämpöä vaan
Mä en muuta tuu pyytämään
Sun tarvitse mua koskaan ei rakastaa
Vain kysymättä ymmärtää

Kaiken sen jälkeen on hiljaisuus arkaa
Mä pukeudun, lähtöä teen
Maailman kylmyys mun päälleni karkaa
Kun ovesta sateeseen meen
Kelmeää yötä kanssani valvoo paljaaksi riisutut puut
Se enää ei viillä, vaikka sen tiedän
Sun luoksesi saapuvat muut

Hetkinen sylisi lämpöä vaan
Mä en muuta tuu pyytämään
Sun tarvitse mua koskaan ei rakastaa
Vain kysymättä ymmärtää

Hetkinen sylisi lämpöä vaan
Mä en muuta tuu pyytämään
Sun tarvitse mua koskaan ei rakastaa
Vain kysymättä ymmärtää