Erottamattomat Kaija Koo

He ovat kuin paita ja peppu
He ovat kuin reppu ja reissumies
He ovat pummi ja pummitar
Kivenä lakerikengässäsi kenties

Tälle päivälle taas jalkoja särkee
Minä voin juotavat hakee
Sillä minä, jos kukaan, tiedän kuinka
Tärkeetä on
Että yötä vasten veri sakenee
Josafatin kallion elokuun yö lempeä on
Ei heinälato – romantiikkaa ollut tarkoituskaan
Tästä tullakaan
Vaan olla selviämättä päivä kerrallaan

Taivaanrantaa maalaamaan
Luomaan harmaasta purppuraa
He lähtivät etsimään onnenaan
Ja löysivät tavallaan
Erottamattomat, sitä he ovat
Onnelliset, onnettomat
He taivaanrantaa maalaavat

Heinä huulensa toisiinsa yhtyy
Mutta ei ihan suoraan
Kun pullonsuuta suutelemaan ryhtyy
Voi maistaa toisen siitä vuorollaan