Turunlinnan muurilla Vesterinen Yhtyeineen

Se tiesi olevansa
Yksi niistä

Joilla jalan alla maa
Polttelee

Jotka saavat koko kylän polvilleen
Ja joiden kahleet uusi aamu katkaisee

Mä tiesin olevani vain yksi niistä
Jotka saaneet on sen tytön kohdata

Ja sen jälkeen Turunlinnan muurilla

Juoneet viiniä surun seurassa

Valo keinui sen silmäripsillä
Ja mä etsin jotain mistä ottaa tukea

Vaikka me ei koskaan samaan suuntaan kuljettukaan
Nyt mä tiedän miksi elää kannattaa

Ne on ne hetket jolloin polvet notkahtaa

Se oli kaunein -vaikka keskeneräinen
Kesämekossaan kuin neitoperhonen