Täit syö ja maailma vihaa Klamydia

Kun valittamisesta näin tekee taidetta
Päänsä sovittaa vasten kylmää raidetta

Kun itku on elämän tapa ja myöskin tarkoitus
Kun ei toimi väkevinkään murheen karkoitus

Aamu aukee vitutus käyrä kattoon ampaisee
Itsesäälin viitta valittajaa suojelee

Päässä tuskaan laineet ristiaaltoo lyö
Keski kesän helteeseen manataan kylmä yö
Niin kylmä yö

Täit syö ja maailma vihaa
Täit syö ja maailma vihaa
Kun katkeruus on osa katkerampaa ihmis lihaa

Täit syö ja maailma vihaa
Täit syö ja maailma vihaa
Kun katkeruus on osa katkerampaa ihmis lihaa

Kun viimeinenkin toivon kipinä pois hävitetään, kustaan sammuksiin
Ja päälle itketään

Kun ei mitään aikaansaa eikä enää jaksa valittaa
Kun mies mätänee pystyyn mut vierestä tuijottaa
Niin tuijottaa