Joulun neiet Rajaton

Kulkevat korkeat neiet kolme
Kautta talvisen taivaan
Kylvävät lahjoja ihmislasten
Murheeseen ja vaivaan
Tekevät rikkahan rikkaammaksi
Rakkaammaksi rakkaan
Heittävät mieronkin mittelijälle
Kannikan kerjuuvakkaan
Laulavat korkeat neiet kolme
Tähtiä, tähtiä sataa
Vaativat valkeutta pimeän piirin
Viittovat rakkauden rataa
Leipää, leipää leivättömälle
Kotia kodittomalle
Lempeä lemmettömälle, min murhe
Jo mureni mullan alle
Itkevät korkeat neiet kolme
Ihmissielujen siltaa
Koska he kulkеvat kohden yötä
Yksinäisyyden iltaa
Missä ei loista nе lamput laulun
Vain takat taivaisen armon
Etsivät elämän arvoitusta
Syyt pyhät pyyteen ja tarmon
Painavat korkeat neiet kolme
Päänsä yhtenen yössä
Tunteakseen tuskan lasta
Päivän tomussa, työssä
Irroittaakseen ihmislasta
Maasta, mi surren suurtuu
Koska sen keskellä ei elä vapaus
Vapahtajaan, joka juurtuu
Kyynelin kylmin neiet kolme
Katsovat ihmisvaivaan
Mutta kun murheen Mestari saapuu
Tuo tuhatsoittaja taivaan
Silloin se syntyy sydänten silta
Idästä länteen hamaan
Vaikenevat runot ruusuisimmat
Kun kiire on kiiruhtamaan