Kurjet Ismo Alanko

Kullankeltainen on maiseman pinta hiljainen
Sen alla väreilee, sen alla järisee
Sen alla elämä on vaaraa

Oudon ryppyinen on järven pinta murheinen
Mä tahdon hukkua sen öiseen pehmeyteen
Huumaavaan kauneuteen

Niihin aikoihin kun kurjet suutelee
Niihin aikoihin sammutan auringon
Suljen kuin television sen pois
Näin kurjet katoaa, mut vielä jossain suudellaan

Kurjen suudelmaan mä heräsin unta kaipaamaan
Mä tahdon hukkua sen soiden pehmeyteen
Silmien kosteuteen

Niihin aikoihin kun kurjet suutelee
Niihin aikoihin tuijotan liekkeihin
Taustalla kuulen äänet kaupungin
Näin kurjet katoaa, mut vielä jossain suudellaan