Vanhaa suolaa Kaija Koo

Tuli siivous päätökseen, helpommin hengittää voin
Lattialle pudonneen sormuksen mustaan nieluun imuroin
En nimestäsi enää saa selvää alta pinnan tummuneen
Se kaiverrettiin pysymään minuun ja sormukseen
Paljon meni nieluun sen, vietot joulunpyhien yhteisten
Pölypussissa nyt juhlaa korkeaa ja mieltä matalaa, nyt kannan roskikseen

Kyllä se imartelee, kun arvoni nousee, kun muut perääni viheltee
Se korvias raatelee, nyt perääni kuolaat
Minä kuulin sun laastarisuhteen keskeltä katkenneen
Uuteen haavaan huudat vanhaa suolaa, kun sitä kirvelee

Pujotit sormeeni sormuksen ja lupasit: tulen muita ennen
Ja pappi sai kahvia juodakseen
Me leikittiin pyhäkoulua aikuisten, leikkiä isojen lasten
Tuli siivous päätökseen, minä meitä muistelin
Ajan mittaan himmenin, ohueksi lailla siluetin, minä kalpenin
Sanoit saaneesi enkelin, siiveniskuin hiljaisin pois lentelin

Kyllä se imartelee, kun arvoni nousee, kun muut perääni viheltee
Se korvias raatelee, nyt perääni kuolaat
Minä kuulin sun laastarisuhteen keskeltä katkenneen
Uuteen haavaan huudat vanhaa suolaa, kun sitä kirvelee

Ei niin se mee, lumi tehköön enkelin eteiseen
Minä rakastuin vain ihmiseen
Minä luulin laastarisuhteen sut ehjäksi korjanneen
Eikä pappikaan saanut kahvia juodakseen
Kyllä se kirvelee