Norja Antti Autio

Kuljen pihalle alle valtavan taivaan
Se on siellä niin kuin se on aina
Jokainen kivi täällä mulle juttelee
Lintu kallistaa päätään ja kuuntelee
Se multa kysyy että mikä vaivaa
Miksi katson maahan alla kauniin taivaan
Enkä pysty sille mitään vastaamaan
Ilman kyyneleitä en osaa kertoa

Selittämätön onnen tunne
Valtasi huoneen ja sytytti kaupungin
Kun tajusin ettet koskaan kuole
Sä oot aina tässä vaikket tulisikaan takaisin
Sä oot aina pihan portilla
Heität lumipallon ikkunaan
Ajetaan vaikka Norjaan katsomaan
Kuinka ne vuoretkaan eivät unta saa

Menin rannan nokalle istumaan
Kuuntelemaan laineiden uutisia
Muurahaiset uutta valtatietä aloittaa
Joku orava siitäkin varmaan valittaa
Voi kuinka tuo ihminen on huolissaan
Kun joku toinen on nyt kaukana
Linnut nauraa mulle eivät tajuu ollenkaan
Että tämä on hyvin hyvin vakavaa