Rakovalkealla Vesa-Matti Loiri

On yö, ja tähdet taivahalla loistaa välkkyen
Kuu kirkas hohdettaan luo tunturille
On ympärilläin erämaa ja outo hurma sen
On avautunut sydämeni sille
Tää köyhä, karu maa
Mun lumoihinsa saa
On avautunut sydämeni sille
On yö, ja revontulet Pohjan puolla loistavat
Ne niinkuin noitavalot luovat taikaa
On ennen olleet täällä noidat, Lapin haltiat
Se oli suurten tietäjien aikaa
Tää revontulten maa
Tää taian, loitsun maa
Se elää vielä tietäjien aikaa
On yö, ja rakovalkealla liekkiin tuijotan
Se lämpöänsä Lapin yöhön valaa
Ken suoniinsa on saanut Lapin-kuumeen polttavan
Sen mieli tänne lakkaamatta palaa
Tää jään ja lumen maa
Se kiehtoo, lumoaa
Ja mieli tänne lakkaamatta palaa
On yö, jo kohta kiinni painuu silmät raukeat
Vain havuvuode päällä hangen jäisen
Kuin vartioina tunturien laet aukeat:
Ne suojahansa ottaa yksinäisen
Tää jylhänkaunis maa
Tää tunturien maa
Se suojahansa ottaa yksinäisen