Kämmenten ihoon, polttaviin uniin Juha Tapio

Seitsemättä yötä saa sade jatkaa juoksuaan
Mä katson tietä tummuvaa ja koitan taas
Taivaan kantta korkeaa huokauksilla kolkuttaa
Se osani on päällä maan, en toista saa

Niin jatkaa ikävissään aika kulkuaan
Ei väsy lailla ihmisen se matkallaan
Sun kämmentesi ihoon meidät piirrettiin
Ja sinut uniin eksyneitä polttaviin

Ymmärrystä oikeaa väsynyt oon mittaamaan
Huokaus vaikka hento vaan se riittää saa
Tai horjuvat jos toisinaan, hetken auttais jaksamaan
Yön kimmeltävää purppuraa en kiinni saa

Niin jatkaa ikävissään aika kulkuaan
Ei väsy lailla ihmisen se matkallaan
Sun kämmentesi ihoon meidät piirrettiin
Ja sinut uniin eksyneitä polttaviin

Niin jatkaa ikävissään aika kulkuaan
Ei väsy lailla ihmisen se matkallaan
Sun kämmentesi ihoon meidät piirrettiin
Ja sinut uniin eksyneitä polttaviin