Meksikon pikajuna i Reino Helismaa

[Säkeistö 1]
Pikajuna Meksikon, halki kiitää, yö jo on
Valokeilat lakaisevat rataa kiiltävää
Haukku kuuluu kojootin, häipyy meluun veturin
Sierra Madren takaa kuu kuin juusto möllöttää
Ensiluokan vaunussa uninen on tunnelma
Matkustajat, miehet, naiset, kaikki torkkuvat
Silloin vauhti hiljenee ja melkein pysähtyy
Missä lienee pysähdyksen syy?

[Säkeistö 2]
Jarrut pyöriin kirskahtaa, vaunun ovi aukeaa
Sisään syöksyy kaksi miestä mustanpuhuvaa
Pikku-Pete, Iso-Pat, gangstereita molemmat
Kumpainenkin suurta reikärautaa heiluttaa
"Kädet ylös, gentlemen!" huutaa käskyn terävän
Iso-Pat ja pari kertaa kattoon laukaisee:
"Viisainta, kun jokainen nyt lompsan aukaisee
Kuula sille, joka kenkkuilee"

[Säkeistö 3]
Vastustaa ei kukaan voi, Pikku-Pete vartioi
Iso-Pat kun evakuoi sormin tottunein
Sormukset ja kukkarot, medaljongit, lompakot
Matkalaukut rosvo myöskin tutkii yksintein
Mitään uhreille ei jää, saalis toiveet ylittää
Pikku-Pete hohottelee kohti kurkkuaan:
"Miehet lyödään tainnoksiin, mut naiset viedään pois
Lempimättä en nyt olla vois"