Ei mennä enää koskaan landelle Pyhimys

Löin kirveen kiveen, se lipsahti vaan hivenen
Nilkasta ineen, sain sirpaleisen nivelen
Laiturit ulapalle ajelehtii
Aikamme itsellemme valehdeltiin
Ite paikkamme valittiin, uusavuton laji, ja kavioiden pohjista on kopisteltu savi pois
Vuotavan katon alla Kontiot jaloissa
Ristiseiskaa kynttilän valossa aarin aloissa
Hehtaarin maa-ala täynnä risuu
Kännis lupaan kasoiks raivata ne, suuri suu
Ei oo pastillirasiassa jälel enää sisuu
Soutuvenees ahdilta anelen fisuu
Mul on ikävä ruuhkii, YouTubee
Voidaan tsygäillä Luukkiin ja aamul takas duuniin
Mut yks yö teltas on tarpeeks
Ei kuulu selviytyminen vaan enää meiän arkeen, siispä:

Ei mennä enää koskaan landelle
Meiän allergiat huutaa leipää
Selkärankaan teippaan heinäseipään
Ei helvetti, meikä pysty pleikkaa puusta veistää
Ei mennä enää koskaan landelle
Mä oon ihan liian vieraantunu juurista
Ei täältä tornist nää yli enää muurista
Henkiinjääminen riippuu pelkästään lääkekuurista

Paljon on luonteessamme jäljellä petoo, vaik se mist ruoka tulee, on alkanu etoo meit
Ei hevimieheen, perkele, perunamaat vetoo
Koita punnita meiän maaperän betoneit
Yksi ja jakamaton maailmanlaajuinen pesä, jonne ollaan tekemäs ikuinen kesä
Merenpohja täynnä valokaapeleita
Ku sanon taivaankappaleita, tarkotan satelliittiantenneita
Ja kaikki tää vaan siks, et nähtäis toiset paremmin
Koulusurmaaja saa uuden facebook-kaverin
Tavallist aremmin, äidin pieni marenki ottaa ovest astues jo valmiiks esiin savetin
Mä oon niin riippuvainen kaikesta
Ei kuuluta luonnontilaan, ollaan siinä vaiheessa
Piste, josta ei paluuta oo, ja joo, tää on biisi siitä aiheesta
En osaa sanoo selkeemmin, siispä sanon sen näin: Ei kehityksen kulkua voi kääntää taaksepäin
Sä voit kaivata takas, mut sä kuulut tänne näin, ja näiden rakenteiden vangiks koko ihmiskunta jäi, siispä: