Vailla Edicti (Ft. ​ibe & Pianomies)

[Verse 1 - Pianomies]
Lempesi on puhdasta (ee) ensikosketuksesta
Jos et muhun koske, jos ikävä ei satuta
Ei se oo onnee, (ee) kuviteltua tarua
Kivust tiedän, et se oli totta, ei pelkkää kuvitelmaa (ee)
Valvonu niin pitkään, subprime univelkaa
Oon valvonu niin pitkään (ee)
Matkalla muistossa, vapaana paikassa, jossa kaikki tuntu oikeelt, ku videopelissä 3D
Johon palasin tulevaisuudessa, kun pidit uudessa kuvassa mun vanhaa collegee

[Verse 2 - Edicti]
Ja mä nielen sen illan, toivoen sen kestävän ikuisuuden
Taas jään rannalle yksin, toivoen, että se lipuis uudestaan
Kerta toisensa jälkeen sormien välistä, palaisi vielä
Antaisin polvien täristä, kaipuun viedä ja valaisis tietä
Vain viime kerrasta muisto, melkein loppuun kulutettu
Sydän luopunu muista, kohtuus hukutettu
Jos otat mut mukaan aamuruuhkaan, lokakuut lupaan, jaan ne kanssasi
Enään vain naarmut huutaa, jotta sen hetken olis vain me
Ja rauta koristais kaulaa, vaikken sua omistais kauaa
Jo turtuneet mun silloiset halut, näist illoist en tajuu mitään
Huominen tulvii kaihtimista sirpaleina
Polttaa kirkkaan leiman pintaan
Heivaan draamankaaret viikatteina ilmaan
Ja niitän mun ajatukset tältä erää
Vailla sun katset, kaipaan sun vastet, kun mä herään