Kaikki Hyvin Edicti & Fetus

[Verse 1 - Edicti]
Miksi saan muut puhumaan, kun vesi on mustimmillaan?
Miksi aamuun hukuttaudun, kun mieleni tulvii iltaan?
Viet viimeiset voimani, kun kaulalleni isket huulet
Olen metsä, joka vastaa, jonka huutoa et itse kuule
Löysin itseni pinnan alta, ilman taakkaa, kipua vaatteenani
Pukeuduit kuolemaan, siksi riisuin sinua katseellani
Minua paleltaa nytkin, ihoni on pelkkää harsoa
Jos näkisin sinut satessa yksin, jäisin vain katsomaan

[Verse 2 - Fetus]
Kaipuu, sun nimes kaikuu ytimes, vaipuu sun sineen, taipuu kun lipeen
Haihtuu rajat, vaihtuu tavat, mut hyvin harvaan itse enää vaikuttaja
Näit syys, siis etäisyys viel väistyy, itsenäisyys miten
Hataralla pohjalla, hankalana kohdata, vakavana kohtana pidättyväisyys
Pitäiskö häipyy kun viel ehtii? Mieleesi tietä etsii yhä
Vaikea keskittyä, vaikka ehtinyt jo pitkälle selviytyä
Periytyvät haamukivut saanu sinut kaatuun mun syliin
Ei koskaan enää kaikki hyvin