Kissapeto Antti Autio

Sieltä se saapuu, pusikosta vaappuu
Siristelee silmiään, tervehtii hännällään
Kissapeto lähestyy, viereeni käpertyy
En uskalla nyt liikahtaa, se haukata mut voisi vaan
Mä olen pieni makupala, yks pikku suupala
Mitä sille voisin, jospa lelun sille toisin
Joo mä olen kotoisin maalta, ei siellä kohdata saata
Tällaista viekasta, petoa noin uljasta

Vaanii se meitä, meitä jotka pelkää
Silmiä yössä, noita tassuja työssä
Mikä maatiaiskissa, vaan leijona kaupungissa
Se taitaa olla harvinainen, ehkä uhanalainen
Se terottelee viiksiään, se esittelee kynsiään
Kohtako se loikkaa, oi voi lasta hoikkaa
Kissapeto maukuu, käpälillään tarttuu
Ottaa musta otteen, minkäs mä nyt sille teen

No ehkä se kohta nukahtaa ja silloin pääsen pakenеmaan
Mut hännälläänkin rutistaa, mua pientä poikaa poloista
Odotanko tunnin vai odotanko vuoden
Kerronko sillе mun huolen vai sittenkö mä

Vaan kehrää tuo katti, pörhistyy sen turkki
Vai muriseeko se hiljaa ja kohta se mut nappaa
Joudun kissapedon suihin, se vetää mut pian huiviin
Hampaan saan mun luihin ja sitten vuodan kuiviin