Mustelmilla Freud Marx Engels & Jung

On sieluni jäässä, tuli laakso tai mäki
Niin kuten se syksyinen sunnuntaipäiväkin
Kun asemalla vain luitani lämmittelin

Kuulin sireenien ulvonnan, takana ikkunan
Lapsi oli jäänyt alle paikallisjunan
Jonka vauhti oli hidas, mutta poika oli kävellyt selin

Voi tuijottaa tyhjää, voi raivosta juopua
Huutaa: mitä sillä on väliä ja luopua
Mut se ei hyödytä, sen tiedän jos muuta en

Viha heikentää sydämistä voimakkaimmankin
Ja ennen kuin huomaat, olet itsesi vankina
Murheittesi kahleilla kytkettynä katkeruuteen

Ne nostaa mut vain, että alas sai lakaista
Kun tyttöä suutelin vaalea tukkaista
Sydämelleni, varo, alhaalla huusi mun pää

Ei pitkä se pudotus oo varmastikkaan
Marmoriportailta katuojan likaan
Siitä mustelmasi muistuttavat sua, mihin vain menetkään

Voi tuijottaa tyhjää, voi raivosta juopua
Huutaa: mitä sillä on väliä ja luopua
Mut se ei hyödytä, sen tiedän jos muuta en