Vieraantunut Hector

En jaksa tarkentaa, syntyy vaan
Paradokseja, paradokseja
Niin alkaa kirjoittaa hulluuttaan -
Kone minua, kone minua

Et voi mua myrkyttää - älä viitsi tyrkyttää
Läheisyyttäsi, ymmärrystäsi
Taas joskus tahdon sen, tarvitsen
Sinun voimasi, kanavoimasi

Mies etsii kartastaan maailmat
- Imu siellä on, vastustamaton
Sekasorto irrallaan - puolellaan
Sekasorretun sekasortajat

Hän nukkuu tuolissaan, sohvallaan
Sota sisällään, sota edessään
Taaksensa tahtoo hän viehättävän
Selänpesijän, ruumiinpesijän

Et kuullut kaikkea - et nähnyt, tuntenut...
Ja tuhkakupin pohjaan rajat muistin särkyvät -
Selkäytimellä ohjaat barbaariset näytelmät
Et mistään kiinni saa, sua kone kirjoittaa...

Sanoinko niin? Sanoinko näin?
Sanoinko noin? Sanoinko näin vai niin?!