Tuttu on tie Korpiklaani

Tien tuntee kuin taskunsa parsitut
Joissa käsiään käydessä pittää
Sillä jalka on kevyt ja kivetkin vain
Iloviljaa, jos matkansa ittää

Tien tuntee kuin kenkänsä paikatut
Jotka länteen tai välillä ittään
Sillä käsi on kaikkia tervehtänyt
Kylävieraat on tuttuina pitkään

Tien tuntee kuin hattunsa haalistuneen
Jonka punonut heilanen on
Sitä liioin ei naukussa lepuutettu
Siks tuntee se auringon
Vaan auringon parhaat on ystävät
Tämä raikulipoika ja tuuli
Niistä toinen on aikoja elänyt
Toinen ainoaks itsensä luuli

Ei yksin tuo astella joutunut
Joku aina kuin kuiskaten koski
Sillä käsi on pellavaa pehmeämpi
Sekä keväisin puuteriposki

Vaikka itsensä ainoaks luulisikin
Yksin maate on ilkeä laittaa
Siks tuuli tuo oksilla huhuilee
Huhu siivillä synnyinmaan laitaa