Olkinainen Vesa-Matti Loiri

On yö, ja hyvin myöhä
Kun tätä kirjoitan
Ja minua ajaa pelko
Ja mun on pakko kirjoittaa
Kuin pitkät, harmaat hiukset
Sade heilahtaa
Pimeydestä ruutuikkunaan

Minä rakensin oljesta naisen
Kun sinä et tullutkaan
Sua kaipasin niin paljon
Enkä jaksanut odottaa

Minä sidoin lyhteitä yhteen
Hain vaatteesi parhaimmat
Tein kyödenpätkistä peruukin
Ja rinnat lantuista
Ja illan tullen viereen
Naisen nukahdin
Kunnes äsken nauruun heräsin

Ja nyt olkinainen tansii
Navetan katolla
Syllissä vaatteenriekaleita
Ja pää kainalossa
Olkinainen, olkinainen
Nauraa ja huhuilee
Ja paidanhelman alta pilkottaa
Musta kieli viikatteen