Paljaana Juha Vainio

Kun kuljin kerran metsätietä reppu selässäin
Niin suunnattoman marjamättään sattumalta näin
Ja siinä alkoi juuri nuori nainen poimia
Mä tunsin että täytyy minun myöskin toimia
Se marjastaja kumartui ja hameen helma nous'
Mun sisälläni kiehuen jo kuuma veri sous'
Kun katselin mä yhä kiihoittuen peppua
En malttanut ees selästäni heittää reppua

Paljaana
Paljaana
Näin perseen jonka karvat kutsuvasti rehotti
Paljaana
Paljaana
Niin panemaan se mua kehotti

Mä sitä näkyä en voinut kestää enempää
Kun tunsin että minun tähtihetkeni on tää
Ei ihminen voi elää ainoastaan leivästä
Mua henki ohjas, aloin työntää sisään seivästä
Ja marjastaja lausunut ei sanan sanaakaan
Hän nosti pakaransa asentoon vaan parempaan
En pelännyt mä jälkeläisiäkään rumia
Vaan työskentelin miеhekkäästi ilman kumia

Paljaana
Paljaana
Ei pitäis panna oikopäätä muukalaisia
Paljaana
Paljaana
Saa muutakin kuin satiaisia