Kun olet poissa Vesa-Matti Loiri

Kun olet poissa ja makaan yksin veren kohinaa kuunnellen
Samaa vanhaa kappaletta, sen tempoa muunnelleen
Ajatukseni kuin perhoset hullut lamppua loistavaa
Kiertelevät kun yö on tullut, rataa itsensä toistavaa

Miksi en saavuttaa, saavuttaa en saa
Sitä hetkeä jolloin en elä tolloille

Kun olet poissa
Näen kasvojasi noissa
Mieleni soissa
Lätäköissä joissa kuu heijastuu
Saisi aurinko nousta
Tai sitten tahtoisin nukahtaa
Yö taivuttaa jousta
Se katkeaa jos en unta saa

Miksi en saavuttaa, saavuttaa en saa
Sitä hetkeä jolloin en elä tolloille
Kun olet poissa

Yö on hiljaa ja antaa minun kuunnella itseänsä
Ajatusteni huonossa seurassa mykkiä vitsejänsä
Miksi minulle sinäkin olet vain heijastus peloistani
Joku kanssani sinut jakaa, enkä selviä veloistani