Ei syntiä sen kauniimpaa YÖ

Hän ajatuksijansa öisin pöydän reunaa ees taas vierittää. Jos ei se oikein oo, ei oo se väärin sieluansa siedättää
Se häntä syö, kun sydän lyö ja rikkoo, loukkaa, haavoittaa
Voi kieltää, vaan ei välttää, eikä saada laantumaan
Ei syntiä sen kauniimpaa!
Kun lempii, vaikkei saisikaan
Kun kaipaa, vaikkei kuuluisikaan
Onneen halkeaa
Ei syntiä sen kauniimpaa!
Kun tuntee, vaikkei saisikaan
Kun ei vain usko ainoaankaan
Julmaan jumalaan
Hän elämänsä hauraan langan päässä tuntee ees taas häilyvän
Ja tutun turvallista suunnitelmaa vieraan vaaran väijyvän
Ja kenen syy, jos kaiken myy ja elää, nauttii, uskaltaa
Muut kieltää, hän vain ilman niiden lupaa rakastaa
Ei syntiä sen kauniimpaa!
Kun lempii, vaikkei saisikaan
Kun kaipaa, vaikkei kuuluisikaan
Onneen halkeaa
Ei syntiä sen kauniimpaa!
Kun tuntee, vaikkei saisikaan
Kun ei vain usko ainoaankaan
Julmaan jumalaan
Ei syntiä sen kauniimpaa!
Kun lempii, vaikkei saisikaan
Kun kaipaa, vaikkei kuuluisikaan
Onneen halkeaa
Ei syntiä sen kauniimpaa
Kun tuntee, vaikkei saisikaan
Kun ei vain usko ainoaankaan
Julmaan jumalaan
Ainooaankaaan...