Sylvian joululaulu (Vain elämää joulu) Vesala

Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan
Joulu joutui jo rintoihinkin
Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan
Jo pirtteihin pienoisihin
Mut ylhäällä orressa vielä on vain
Se häkki mi sulkee mun sirkuttajain
Ja vaiennut vaikerrus on vankilan
Oi murheita muistaa ken vois laulajan

Mis sypressit tuoksuu nyt talvellakin
Istun oksalla uljaimman puun
Mis siintääpi veet viini on vaahtovin
Ja sää aina kuin toukokuun
Ja Etnanpa kaukaa mä kauniina nään
Ah tää kaikki hurmaa ja huumaapi pään
Ja laulelmat lempeesti lehdoissa soi
Sen runsaammat riemut ken kertoilla voi

Sä tähdistä kirkkain nyt loisteesi luo
Sinne Suomeeni kaukaisehen
Ja sitten kun sammuu sun tuikkeesi tuo
Sa siunaa se maa muistojen
Sen vertaista toista en mistään ma saa
On armain ja kallein mul ain Suomenmaa
Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian
Ja soi aina lauluista sointuisimman