Peikonlehti Vilma Alina

Mä kuulin et sä oot jo menny jonku uuden ettimään
Vaik vielä ei oo ehtiny kuolla sun peikonlehtikään
En sitä aio kastella vaan istuu täs ja katsella
Kun se kuihtuu pois

Turhaa, turhaa on yksi huonekasvimurha
Mun vaan piti jonnekin tää purkaa
Ehkä vähän julmaa mut mä syytän sua
Ku suolaa suoraan vuotavaan haavaan
Et ees huomaa tai [?] pyytäny kamojas
Mun luona on sun jättämää kuonaa

Mä kuulin et sä oot jo menny jonku uuden ettimään
Vaik vielä ei oo ehtiny kuolla sun peikonlehtikään
En sitä aio kastella vaan istuu täs ja katsella
Kun se kuihtuu pois
Mä en aatellu et löydät jonku muun niin nopeaa
Mut siitä vaan, jos sust on fiksu vaihtaa kulta hopeaan
Siis hyvää loppuelämää
Kun sun huonekasvi tääl mun kanssa kuihtuu pois

Oispa se vaan huhu vaan, huhu vaan
Ihmiset on kovii puhumaan, puhumaan
Mun taas piti sulle soittaa
Mut en pystynykään, enkä pysty nytkään