Rikkinäiset Kadut Antti Autio

rikkinäisen pihan kautta
kuljen vaikka tuhat vuotta
kunnes maailma jalkojeni alla
alkaa rakoilla ja
varon, varon

ja pysähdyn niin
jalat jäävät kiinni asfalttiin
pilvet vyöryy haaveitteni yli
siinä mielenmaisemani syvin ydin
silti vastaan kaikki on ihan
hyvin, hyvin

vaikka tiedän että nämä kadut
eivät kauaa jaksa kantaa minua
älä lopeta matkaa
vaikka kaikki tienviitat näyttäisivät
alkuun

kumitan mun päiväkirjaa
kaikki nimet sivuilta
minä lopun kun palaan takaisin alkuun
en halua tietää
mitä rakastin
mitä rakastin