Kaikkee ei voi pukee sanoiks Pariisin Kevät

[Verse 1]
Kai mä epäröin hetken, kaks
Sun äänes on joku uus sävy kun sanot "moi"
Ja tavallaan mä tiedän et mun ei pitäis hypätä sun kyytiin
Mut nuorempana mä en ikinä lähteny mihinkään
Mä halusin olla turvassa
Kaikki muut hyppäs autoihin ja ajoi jonnekkin missä oli elämää
Niin paljon elämää et moni jäi siihen koukkuun

[Chorus 1]
Kalpeakasvoisena haamuna vaellan näissä aamuissa
Jokapuolella onnittelui, kukkakimppuja, puolityhjii pulloja
Auringon ensisäteet työntyy mun kivisten silmien taa
Sä olit se joka mun sydämen särki
On vaan yks tapa jolla se hajotetaan

[Verse 2]
Ja nyt sä oot siinä, sun ovi on auki
Ja mä kuulen sun äänestä et jokin on hullusti
Vaik yrität näyttää siltä et mikään ei oo koskaan ollu näin hyvin
Sä oot värjänny sun tukan mustaks
Sä tuoksut uudelta
Sit se iskee muhun;
Nää on niit nostalgiakeruuhetkiä
Sitä kammottavaa aikaa varten
Jolloin voi enää vaa muistella
Kaikkia niitä ihania virheitä joita ehti tehdä
Must tuntuu, et en oo tehny vielä lähellekkään tarpeeks
Mä oon tehny mun valinnan, ehkä
Tää on mun valinta, mun
Tää on minä nyt, tää on minä nyt