Lopetus Edicti

[Verse 1]
Oletan olevani taas kerran ovellasi
Oven lasi huurtuu pelkästä ajatuksesta
Ettei vielä ole loppu
Notkun lailla lahoavan ladon syysmyrskyssä
Kyl myrkystäkin saa vasta-ainetta
Mä haluan pois
Oispa mulla ikioma avaruusalus
Kun mietin mitä oli avaruus alus
Ja mitä me oltiin
Oon aina kaivannut kai jotain hennompaa
Mutta sen pukemista äänteiksi mä en osaa

[Hook]
Omaan omaa aikaa aika paljon
Taikka valvon pois kaiken sen, vaieten
Silti nautin noista nautinnoista
Vaikka hän poistuikin
Eli meni elimeni mukanaan

[Verse 2]
Hukuin suruuni taas vaihteeksi
Olisinpa itsekin vettä, jotta voisin yhtyä laineeksi
Pelko siitä, että menettää jotain
Että edessä on vain menneistä aiheutuneiden kyynelten täyttämä tyhjyys
Joka kulminoituu hiljaiseksi ääneksi
Muistan vielä muististani haihtuvat ääresi
Sekä äänesi, jota en toivottavasti tule ikinä unohtamaan
Jos sitä tarvitset, minut kyllä unohtaa saat