Kuollut eläköön Hassisen Kone

Hän oli suuri mies, siinä makaa hän
Kuningas kuollut on
Ei tuskaa, vihaa, ei rakkautta
Saa hautajaissaattue kasvoilleen
Suruarmeija suruhuntuineen
Kuningas käsissään hoipertelee
Hän oli suuri mies, siinä makaa hän
Kuningas kuollut on

Hän tahtoi jalkoihinsa purppurasaappaat
Ja käsiinsä suudelman
Kuin kirahvi kurkotti kaulaansa hän
Jotta näkisi enemmän
Safiirit loistivat silmissään
Ja hänen unensa olivat puhtaat
Häntä ihailtiin, kunnioitettiin
Ja maallisen ajan jälkeen hänet haudattiin
Tähän pimeään kellariin

On kuningas kuollut; eläköön hän!
Saa häneltä maailma näin enemmän
Kyllä aika voi kahlita eläjän
Ei koskaan elämää

On kuningas kuollut; eläköön hän!
Saa häneltä maailma näin enemmän
Kyllä aika voi kahlita eläjän
Ei koskaan elämää