Jalkamies Viikate

[Verse 1]
Kolonnan kyydistä jäätiin
Eikä tienoossa tuttua näy
Vain sääsket ne kimpussa häärii
Niin outo se sävel mi' oksissa soi
Ja vaik linnutkin sinessä ilakoi
Minä tervehdin levottomuutta

[Verse 2]
Teitä tuttuja monta
Vaan viitat vieraita lie
Voi matkaajaa onnetonta
Kun ulkopuolelle tarinan jää
Mitä kertoilevat kuuset keskenään
Minä tervehdin yksinäisyyttä

[Verse 3]
Lomassa suojaisan lehdon
Jossa vartensa suoraksi saa
Minä vaipuisin sammalen kehtoon
Ja nukkuisin aamulla herroiksi vaan
Jos ei yö olis rengikseen palkannutkaan
Niinpä levolle hyvästit heitän

[Verse 4]
Ja tietäni jatkamaan lähdin
Yks aatoksein ainoain
Ja taivaskin tuhansin tähdin
Minut ohjastaa oikeaan kulkemaan
Tuttu hahmo siel kättään jo heiluttaa
Minä tervehdin tulijaa tummaa