Nyrkkeilijä YUP

Silloin tällöin tiskiin iskee vanha tuttu tunne
Että mitä helvettiä mä täällä teen?
Vahvana se jäyti nyrkkeilijää silloin, kun ne
Katsoi hämmästellen keskeyttäneeseen

Tyhjyyteen se tuijottaa ja poskipäätä pyyhkii
Otsan ammottava haava kääreen saa
Tiimi vaiti on, kun valmentaja hiljaa nyyhkii
Taisi olla aika vaihtaa maisemaa

Kotikaupungin katujen hiljaisuus kuin hauta
Ropisee kuin iskut julma sadesää
Nolattua suuruutta ei siellä kukaan auta
Niinpä nyrkkeilijä tyhjän päälle jää

Liika viina kovetettua kuorta lisää jääsi
Hanttihommat tyhjää täytä ei, ja kun
Astui kehästä, niin kehää kiertämään taas pääsi
Elämä loi loputtoman ottelun
Sitä vaikeaa on käsittääkään, kun

Nyt vaikka on kesäkin kuumimmillaan
On niin kylmää ja yksinäistä
Että voi viluissaan vaeltaa vaan
Edes lapaset ei lämmitä
Sitä, joka olla taisi
Eksynyt, väsynyt ja sekaisin