Satukirjan prinsessa Yölintu

Hän astuu sisään huoneeseen
Sytyttää savukkeen
Katsoo ulos pimeään
Iltaan sateiseen
Katulamput valoaan
Luo huoneen hämärään
Hän viettää kuten ennenkin
Illan yksinään

On kadut jälleen hiljenneet
Ihmiset lähteneet
Vaivaa mieltä edelleen
Muistot palanneet
Satukirjan prinsessan
Tuon joutui päästämään
Kuin muuttolinnun vapauteen
Pois luotaan lähtemään

Ja joka ikinen yö hän sytyttää valon ikkunaan
Toivoo että valo tuo tois hänet mukanaan

Että hän saapuis
Että hän palais
Satukirjan prinsessa hän silloin ois
Että hän saapuis
Että hän palais
Eikä koskaan hänen luotaan lähtis pois