Avaruuden kevät Kaija Koo

Hän valmistaa aamusämpylän
On päivä noussut ennen kuin on hän
On taukoamaton lyönti sotarumpujen
Ne kiusaa vaikka hän on jo tottunut siihen
Hän toivoo aivan kaikille aina hyvää, vaikka itse hän kantaa mieltä särkyvää

Kun tyttöä paha vainoaa
Hän tietää tien varamaailmaan
Hän kyllästyy sotarumpujen meteliin
Hän tahtoo nousta niiden ulottumiin
Hän katsoo taivaalle, tietää että kohta on aika nousta taas hyvin pitkään lentoon

Avaruuteen kevät on tullut taas, kun sen kuutkin vihertää
Hän mielessään sen hetkessä miehittää
Kun ilta sinertää, jos joku sanoo se on iso askel hälle, mutta pieni ihmiselämään
Tyttö voisi hyvin sanoa tälle, oletko jo sinä nähnyt avaruuden kevään

Avaruuteen kevät on tullut jälleen
Ja siellä linnut jo visertää
Ja sotarummun paukkeet jäi maan päälle
Ne matkalla hyytyi ilmakehään
Ja maa näyttää kauniimmalta silloin
Kun sitä katselee kauempaa
Kyllä sillä loppuvuoden elää
Kun on nähnyt avaruuden kevään