Extaasiin Ismo Alanko

Kun samettikäsi hyväilee vatsani herkkiä kohtia
Olen vapaa extaasissa ilman kimaltavaa kemiaa
Kun pehmeät huulet kulkevat pitkin ihoni raukeita karvoja
Olen vapaa extaasissa sinun kanssasi
Olen kuullut rumia tarinoita eläimistä ja ihmisistä
Nähnyt kuinka aurinko nousee lännestä iltaisin
Olen uittanut silmiäni rumuudessa tämän iltapäivän
Ja kun kaiken lasken yhteen toistan ikivanhan lauseen
Uskon rakkauteen

Extaasiin
Sinne vie pieni polku halki villin sademetsän
Siellä sataa rakkautta joskus liikaakin
Extaasiin
Sinne vie lämmin iho vasten toista
Liikkumatta
Vuosisata vuosisadan jälkeen tietää sen
Extaasiin, extaasiin

Vaikken koskaan saanut toteutumaan suurta unelmaa
Olen vapaa extaasissa ilman mammonaa
Vaikka minut haudattiin jo maan kylmiin kahleisiin
Olen vapaa extaasissa sinun kanssasi
Olen nähnyt rumia visiota eläimistä ja ihmisistä
Kuullut kuinka kyrvät nousevat taivaalle iltaisin
Olen uittanut silmiäni rumuudessa tämän iltapäivän
Ja kun kaiken lasken yhteen toistan ikivanhan lauseen
Uskon rakkauteen