Täynnä elämää Klamydia

Kun oot yksin kaiken keskellä
Etkä saa mistään kiinni
Ja kun tuntuu ettei enää
Jaksa edes yrittää
Kun on pimeetä ja kylmää
Sun sisällä ja ympärillä
Niin silloin tajuut sun on
Pakko nousta jaloillees

Mä en aio päästää irti
Mä olen täynnä elämää
Oon tarpeeks säälinyt mä itseeni
Nyt pidän pystyssä mä pään
Mä en aio päästää irti
Vaan rakastella elämää
Kun tyhjyys ottaa musta kiinni
En hukuttaudu enää ikävään

Jos vihaa kaikkee ympärillään
Alkaa vihata myös elämää
Jos nyt menee umpikujaan
Et pääse enää edes takaisin
Sä tarviit vihaa alas repiikses
Mut tarpeeks rakkautta rakentaakses
Ja nyt on aika etsii
Eikä pelkästään tuhota