Helmoista taivaan YÖ

Kasvoilta huomaan
Kivun, kaipauksen
Onni onnellisten repii
Haavan jokaisen
Häneltä ken kulkee
Nyt tuska rinnassaan
Pientareita petettyjen maan
Jos voisin antaa:
Liekin pimeään
Toivon joka hetkeksi ees tempaa elämään
Mutta sanat tyhjää
Ne hälle helisee
Pettymystään tyhjäksi ei tee
Mä toivon:
Että luoja varjelee
Helmoista taivaan, aamu aukeaa
Kuin kuninkaallinen se ratsastaa
Jälkeen yön ja jälkeen kyynelten
Se murtuneita kerran kuljettaa
Helmoista taivaan, aamu aukeaa
Ei suru tartu
Vaikka kohtaat sen
Kosket kättä nujerretun
Häntä kuunnelen
Kuljet yhtä matkaa
Ja seisot rinnallaan
Ja vaikket taakkaansa voi ottaakaan
Se riittää kun et hylkää murheessaan
Helmoista taivaan, aamu aukeaa
Kuin kuninkaallinen se ratsastaa
Jälkeen yön ja jälkeen kyynelten
Se murtuneita kerran kuljettaa
Helmoista taivaan, aamu aukeaa
Ja valo halkoo tummaa maisemaa
Kolkutellen pintaa jäisen sydänmen
Ettei pelkäisi se rakastaa
Helmoista taivaan, aamu aukeaa
Kuin kuninkaallinen se ratsastaa
Jälkeen yön ja jälkeen kyynelten
Se murtuneita kerran kuljettaa
Helmoista taivaan, aamu aukeaa
Ja valo halkoo tummaa maisemaa
Kolkutellen pintaa jäisen sydänmen
Ettei pelkäisi se rakastaa