Viiden pennin Narkissos Olavi Uusivirta

On kai mahdotonta sanoa
Sinua rakastan
En itseäni tietenkään
Myrskyyn aurinko vaipuu
Tajuton muisto
Kaipuusta jää mieleen
Polku lavea kapenee
Sanaton sielu
Eksyessä parkaisee
Pyhempi ykseys päässäni
Kyyneleet
Ja katajanmarjat katkeruutta karkaisee

Järvi toistaa kuvani
On viiden pennin Narkissos taas
Palannut virkavapaudestaan
Ei virka mitään
Itseänsä katsoo vaan

Naamiasten tähti
Linnan orgioiden
Ja pelien halpojen
Lähti isäntä juhlistaan
Niin kuin laivasta
Pakoon, kapteeni kuolemaa
Edessä mestauslaivan vieressä
Elämään tuomitun
Viimeiset iltateet
Paratiisin porttien takana
Metsän peikot
Ja raivoraittiit sunnunaiperkeleet