Merimiehen vaimo PMMP

Hän ei voinut itselleen mitään
Katkeruuden siemen sai itää
Teki pesän rintaan jonnekin
Kun ei käynyt koskaan kouluja
Teki sitten paljon lapsia
Yhtä monta kuin varpaitaankin

Aina sydän lyyhistyi
Kun lähdön hetki jälleen lähestyi
Mutta heikot vain tunteitaan näyttää
Laitureilla heiluttaa
Kaikki joiden osa on odottaa
Odottaa

[kerto:]
Laiva miestä vei, ja vaahtopäät
Kauas täältä pois ja lämpimään
Vaimo jäi ja kaitsi lapsiaan
Vuodet kasvoihin söi polkujaan

Hän ei aina ollut tällainen
Vihainen ja vanhanaikainen
Enää puhuu yksin seinille
Ristipistotaulut tuijottaa
Kun hän selaa postikorttejaan
Lapset eivät koskaan vieraile